Nepsyvalmennus ei pysähdy puhumattomuuteen - näin voit tukea syvästi autistista asiakasta

Satu Väänänen · Blogiartikkeli nepsyvalmentajille

Neuropsykiatrisessa valmennuksessa korostuvat vahvuuslähtöisyys, käytännönläheisyys ja asiakkaan arjen jäsentäminen. Mutta mitä tapahtuu, kun asiakas ei puhu lainkaan? Monet valmentajat uskovat, että puhumattomuus sulkee oven kokonaan. Se ei pidä paikkaansa.

Olen elänyt syvästi autistisen ihmisen arkea äitinä vuosia, ympäri vuorokauden, ja työskennellyt sen lisäksi psykiatrisena sairaanhoitajana ja lastensuojelussa. Tänä aikana olen oppinut, että nepsyvalmennuksen ydinajatus - arjen rakenteiden tukeminen, vahvuuksiin nojaaminen ja ympäristön muokkaaminen asiakkaalle sopivaksi - sopii erinomaisesti myös puhumattomien autististen ihmisten kanssa työskentelyyn. Tarvitaan vain hieman erilaisia välineitä ja rohkeutta lähteä liikkeelle.

Tämä artikkeli on kirjoitettu sinulle, nepsyvalmentaja, joka ehkä epäröit tarttuako tähän asiakasryhmään. Toivon, että se herättää ajatuksia ja antaa konkreettisen käsityksen siitä, mitä tällainen valmennus käytännössä tarkoittaa.

Kuka on puhumaton syvästi autistinen henkilö?

Puhumattomaksi kutsutaan henkilöä, joka ei kykene ilmaisemaan itseään puhutun kielen kautta. He kommunikoivat vaihtoehtoisin menetelmin: kuvin, tukiviittomin, kommunikointitableteilla tai muilla AAC-keinoilla. Usein myös kehonkieli, ääntely ja käyttäytyminen ovat keskeisiä viestinnän tapoja.

Puhumattomilla autistisilla ihmisillä on usein laaja-alaisia haasteita toiminnanohjauksessa, aistien säätelyssä ja tunteiden ilmaisemisessa. Teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa hormonaaliset muutokset, siirtymät uusiin ympäristöihin ja terapioiden loppuminen voivat tuoda pintaan täysin uudenlaisia haasteita - juuri silloin, kun ammatillinen tuki on erityisen arvokasta.

"Puhumattomuus ei tarkoita, ettei ymmärrä. Usein nämä ihmiset ymmärtävät ympäristöään huomattavasti enemmän kuin pintapuolinen katsominen antaa ymmärtää."

On myös tärkeä muistaa, ettei ole olemassa yhtä tyypillistä puhumatonta autistia. Jokainen on yksilö, jolla on omanlaisensa tavat toimia, omat mieltymyksensä ja omat vahvuutensa. Tätä yksilöllisyyttä on kunnioitettava kaikessa työssä.

Miksi nepsyvalmennus sopii tälle asiakasryhmälle?

Nepsyvalmennuksen vahvuus on juuri siinä, että se ei ole diagnoosisidonnaista vaan elämänläheistä. Se ei korjaa neurologiaa , vaan rakentaa sillan asiakkaan ja arjen välille. Ja tätä siltaa tarvitaan aivan yhtä lailla, oli asiakas sitten puhuttu tai puhumaton.

Teini-ikäiselle tai nuorelle aikuiselle puhumattomalle autistiselle henkilölle juuri tässä elämänvaiheessa tarvitaan erityisesti:

• Tukea siirtymissä (koulu → aikuisuus, koti → palvelukoti, tuttu avustaja → uusi)

• Arjen struktuurien ylläpitoa ja vahvistamista uusissa ympäristöissä

• Verkostotyötä: kaikkien toimijoiden yhteisen suunnan löytämistä

• Vanhempien ja lähipiirin ohjaamista ja tukemista

• Vahvuuksien kartoittamista ja niiden hyödyntämistä kuntoutuksessa

Kela lopettaa usein kuntoutustuet juuri murrosiän kynnyksellä, vaikka tarve jatkuu läpi elämän. Tähän kohtaan nepsyvalmentaja sopii loistavasti: ei terapeuttina, vaan arjen jäsentäjänä, perheen tukena ja eri toimijoita yhdistävänä ammattilaisena.

Valmentaja tulee taloon – miten aloittaa?

Ensimmäinen ja tärkein asia on muistaa, kuka on paras asiantuntija: perhe ja lähipiiri, jotka ovat eläneet autistisen ihmisen rinnalla vuosia tai vuosikymmeniä. He tietävät, mikä toimii ja mikä ei. Sinun tehtäväsi ei ole tulla ulkopuolelta sanomaan, miten asiat pitää tehdä , vaan auttaa löytämään se viisaus, joka perheessä jo on, ja tehdä se näkyväksi.

Aloituksessa on hyvä käydä läpi:

• Mitkä ovat tärkeimmät haasteet arjessa juuri nyt?

• Mitä on jo kokeiltu? Mikä on toiminut, mikä ei?

• Millä tavoin asiakas kommunikoi ja mitä hän ymmärtää?

• Mitkä ovat asiakkaan vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet?

• Miten eri ympäristöt (koti, koulu, palvelukoti) voivat sitoutua yhteisiin tapoihin toimia?

  
  

Uudet toimintamallit eivät saa tuoda lisäkuormaa arjen jo valmiiksi raskaisiin pyöriin. Kaikkien ideoiden täytyy sulautua olemassa olevaan arkeen, muuten ne jäävät käyttämättä.

Kommunikaatio: ensimmäinen avain

Puhumattoman asiakkaan kanssa työskentelyssä kommunikaation ymmärtäminen on perustavanlaatuista. Valmentajan on selvitettävä, miten asiakas itse kommunikoi, ja osattava käyttää kuvia oman puheensa tukena. Jos asiakas käyttää tukiviittomia, niitä pitää opetella myös itse.

Kun puhut autistiselle nuorelle tai aikuiselle, puhu hänelle kuin kenelle tahansa, kuitenkin välttäen liian pitkiä lauseita ja abstrakteja ilmaisuja. Kuvin voi tukea omaa puhettaan: mitä nyt tehdään, milloin yhteinen aika loppuu, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Muista tämä: Autistiset henkilöt ymmärtävät usein huomattavasti enemmän puhetta kuin miltä se päällisin puolin näyttää. Älä koskaan puhu henkilöstä kolmannessa persoonassa hänen kuultensa ikään kuin hän ei olisi läsnä.

Pitkäaikaiset perheenjäsenet ja tutut työntekijät voivat toimia asiakkaan "äänenä" täydentämässä hänen omia kommunikointikykyjään. Heillä on korvaamaton tieto siitä, mitä tietyt signaalit ja käyttäytymismallit tarkoittavat.

Strukturointi ja toiminnanohjaus - vakauden perusta

Strukturointi on autismikuntoutuksen ja -valmennuksen kulmakivi. Se tuo turvallisuutta, vähentää ahdistusta ja luo ennustettavuutta, joka on puhumattomalle autistiselle henkilölle elintärkeää.

Nepsyvalmentaja voi arvioida asiakkaan arjen ympäristöä kysymällä: onko päiväohjelma näkyvissä kuvallisena? Onko siirtymissä käytössä toiminnanohjauskuvia? Onko päivissä riittävästi mielekästä ohjattua toimintaa sekä lepoaikaa? Onko ympäristö aisteja kuormittava?

Käytännön välineinä arjessa voivat toimia esimerkiksi kuvalliset päiväohjelmat, ensin–sitten–sen jälkeen -kuvakortit, ajanhallinnan apuvälineet sekä digitaaliset kalenterit, joihin päivät voidaan kuvittaa pitkälle eteenpäin. Nämä ovat tuttuja menetelmiä nepsyvalmennuksesta - ne toimivat puhumattomienkin kanssa, kunhan ne muokataan henkilön yksilöllisiin tarpeisiin sopiviksi.

Aistiongelmat - niitä ei voi kiertää

Puhumattomilla autistisilla ihmisillä on useimmiten hyvin vaikeita aistien säätelyhaasteita. Aistiylikuormitus voi heijastua käyttäytymiseen tavalla, joka ei ensi silmäyksellä näytä aistiongelmalta lainkaan. Jumiutunutta tai haastavaa käyttäytymistä ei usein saada muuttumaan ennen kuin aistipuoli saadaan jollakin tavalla tasapainottumaan.

Valmentajan ei tarvitse olla SI-terapeutti eikä aistien asiantuntija. Mutta aistiteeman huomioiminen on välttämätöntä , ja konsultaatiota voi aina pyytää muilta ammattilaisilta. Oman havainnoinnin, perheen kokemusten ja saatavilla olevan tutkitun tiedon yhdistämisellä on jo saatu paljon aikaan niissäkin tilanteissa, joissa erityisterapiaa ei ole ollut saatavilla.

Yksinkertainen askel voi olla jo suuri: aistiystävällisen rauhoittumispaikan rakentaminen, päivittäisten aistiharjoitusten liittäminen päiväohjelmaan tai ympäristön hälyisyyden vähentäminen.

Haastava käyttäytyminen – mitä se oikeasti tarkoittaa?

Haastava käyttäytyminen on puhumattomien autististen henkilöiden kohdalla usein se, mikä uuvuttaa ympäristön eniten. Se voi olla aggressiivisuutta, itsensä vahingoittamista, pakonomaisia tapoja tai toimintoja, joita ympäristö ei ymmärrä.

Nepsyvalmentajan on tärkeä muistaa: haastava käyttäytyminen on lähes aina viesti. Se kertoo siitä, ettei henkilö tule ymmärretyksi tai ymmärrä itse, ettei ympäristö vastaa hänen tarpeisiinsa tai ettei hänellä ole muita keinoja ilmaista oloaan.

"Haastava käyttäytyminen on usein yhtä kuin visualisoimaton ja strukturoimaton arki sekä hoitamattomat aistiongelmat."

Haastavaan käyttäytymiseen ei useinkaan riitä yksi keino. Strukturoinnin lisääminen, aistien huomioiminen, korvaavien toimintatapojen opettaminen ja koko verkoston yhteinen toimintatapa ovat kaikki tarpeen. Pelkästään jo kuvien vahvempi käyttö ja päivien tarkempi strukturointi voi olla ratkaiseva askel oikeaan suuntaan.

On myös syytä aina selvittää, onko taustalla somaattinen syy - kipu, sairaus - joka ei tule muuten esille, koska henkilö ei pysty sitä kertomaan sanoin.

Vahvuudet - valmennuksen perusta

Jokaisella autistisella henkilöllä on vahvuuksia. Kenellä on poikkeuksellinen muisti, kenellä intohimo musiikkiin tai visuaaliseen taiteeseen, kenellä tietty kiinnostuksen kohde jota voidaan hyödyntää. Vahvuudet ovat se maaperä, johon valmennus istutetaan.

Onnistumisen kokemukset ovat puhumattomalle autistiselle henkilölle erityisen tärkeitä - he ovat usein tottuneet epäonnistumaan ja heidän halukkuutensa kokeilla uusia asioita herää parhaiten silloin, kun uuden opettelu tuntuu turvalliselta ja palkitsevalta.

Verkostotyö on välttämätöntä

Nepsyvalmennuksen ehkä haastavin tehtävä tässä asiakasryhmässä on saada kaikki ympäristöt - koti, koulu, palvelukoti, avustajat - toimimaan johdonmukaisesti samalla tavalla. Puhumaton autistinen ihminen oppii rutiineista ja toistosta, ja jo pieni epäjohdonmukaisuus eri toimijoiden välillä voi romuttaa pitkällä työllä rakennettuja edistysaskelia.

Valmentajalla on tärkeä rooli yhteisen suunnan löytämisessä: selkeä suunnitelma, sovitut keinot ja tieto siitä, kuka tekee mitä ja milloin. Verkoston kokoaminen yhteen, yhteinen ymmärrys asiakkaasta ja sitoutuminen samoihin menetelmiin on työn ydintä.

Sinä voit tehdä tätä työtä

Puhumaton, syvästi autistinen ihminen on se asiakasryhmä, joka kaikista eniten kaipaa ammatillista tukea - ja saa sitä kaikkein vähiten. Terapiat loppuvat, avustajat vaihtuvat, palvelukodeilla ei ole erityisosaamista. Tilaa on.

Nepsyvalmentajana sinulla on jo paljon siitä osaamisesta, jota tähän tarvitaan: kyky jäsentää arkea, vahvuuslähtöinen ajattelutapa, verkostotyön taidot ja menetelmät, jotka toimivat myös kuvallisin keinoin. Siihen päälle tulee aito kiinnostus oppia tästä asiakkaasta - hänen tavoistaan, tarpeistaan ja siitä, mikä juuri hänelle toimii.

Kokemus opettaa. Ei kukaan aloita asiantuntijana, mutta aloittaminen itsessään on jo ratkaisevan tärkeää. Perhe, joka on vuosia odottanut jotakuta, joka uskaltaa tulla rinnalle, ansaitsee sen.

Lähtökohdaksi sopii hyvin tämä:Asetu mielessäsi autistisen henkilön sisälle. Miten hän kokee? Mitä hän ymmärtää? Miltä hänestä tuntuu, kun muut puhuvat hänestä kolmannessa persoonassa eikä hänellä ole mahdollisuutta kuin kuunnella? Tämä empatia on valmennuksesi tärkein työkalu.

Lukusuosituksia aiheeseen

Jos haluat syventää osaamistasi, suosittelen seuraavia teoksia:

• Kerola, Kujanpää & Timonen: Autismin kirjo ja kuntoutus (PS-kustannus)

• Melanie Nind & David Hewett: Voimauttava vuorovaikutus (Kehitysvammaliitto)

• A. Jean Ayres: Aistimusten aallokossa (PS-kustannus)

• Heikura-Pulkkinen & Kujanpää: Sosiaaliset kuvatarinat (Valteri-koulu)

• Kerola: Struktuuria opetukseen (PS-kustannus)

  
  

Satu Väänänen on psykiatrinen sairaanhoitaja, neuropsykiatrinen valmentaja ja syvän autismin asiantuntija, jolla on yli 15 vuoden omakohtainen kokemus arjesta syvästi autistisen henkilön kanssa. Hän kouluttaa ammattilaisia syvästä autismista Suomessa ja kansainvälisesti sekä julkaisee suomen- ja englanninkielisiä oppaita ja käytännön työkaluja osoitteessa lainatturauha.fi.