Lusikan kolahdus: aistikuormitus syvässä autismissa
Miten aistit näkyvät syvässä autismissa, ja miksi vastuu siirtyy sille, joka katsoo.
Iltapäivällä lusikka putoaa lattialle, ja ihminen romahtaa. Ympäristö näkee räjähdyksen ja ajattelee: hän räjähti tyhjästä, lusikan tippuminen on ihan pikku juttu. Mutta mikään ei tapahdu tyhjästä. Se tapahtui koko päivän kertymästä.
Aamulla valo tuli eri kulmasta, koska on kevät. Koulussa oli sijainen. Ruokalassa soi musiikki. Autossa oli uusi hajustin. Lusikka ei ollut syy. Se oli viimeinen pisara sankoon, joka oli täyttynyt koko päivän.
Tavallinen ympäristö voi olla kohtuuton
Syvässä autismissa aivot eivät suodata aistitietoa samalla tavalla kuin useimmilla. Loisteputken humina, vaatteiden kankeus, ruuan tuoksu, toisen ihmisen äänensävy, kaupan kirkkaus: jokainen näistä on tilkka vettä sankoon. Neurotyypillinen voi puskuroida. Lievästi autistinen voi puskuroida rajoitetusti. Syvästi autistinen ei useinkaan puskuroi, vaan keho reagoi.
Pelkkä tavallisessa huoneessa istuminen voi kuluttaa enemmän aivokapasiteettia kuin neurotyypillisen koko aamupäivä. Tavallinen ympäristö voi olla kohtuuton syvästi autistiselle henkilölle.
Aistit eivät myöskään ole pysyviä ominaisuuksia. Sama henkilö voi aamulla sietää melua kohtuullisesti mutta iltapäivällä sulkeutua täysin pienestä äänestä. Sama ihminen voi yhtenä päivänä nauttia kylvystä ja toisena päivänä kieltäytyä koskemasta vettä. Sama aisti voi olla välillä yli- ja välillä aliherkkä, ja eri aistit voivat olla samaan aikaan eri suuntiin: henkilö peittää korviaan melussa ja hakee samalla voimakasta painetta kehollaan. Huonosti nukuttu yö, ummetus, kipu tai stressaava tilanne voivat romuttaa aistinsietokyvyn kokonaan. Jos uni on ollut huono, sanko on aamulla jo puolillaan. Jos viikko on ollut kuormittava, torstain purkaus voi johtua maanantain tapahtumista.
Miltä se näyttää, kun sanoja ei ole
Tässä on syvän autismin erityispiirre, joka muuttaa kaiken. Henkilö ei itse tiedä, missä sangon taso on. Hän ei tunnista kuormitustaan ennen kuin se purkautuu. Ja kun se purkautuu, hän ei pysty kertomaan sanoin, mikä oli liikaa.
Siksi aistikuormitus näkyy käytöksenä. Henkilö, joka ei voi kertoa "tämä paita sattuu", voi reagoida ainoalla keinollaan: lyömällä, potkimalla, vetäytymällä. Hän voi elää jatkuvassa ääniympäristössä, joka on aktiivisesti kivulias, eikä kukaan välttämättä tiedä. Pään hakkaaminen voi olla yritys peittää ulkoinen ääni voimakkaammalla palautteella omasta kehosta. Kovan äänen tuottaminen voi olla itserauhoittelua, koska oma ääni on ennustettava ja hallittava, toisin kuin ympäristön äänet. Valikoiva syöminen on hermoston selviytymiskeino. Ja koska keho viestii myös kivusta samalla kielellä, hammassärky, korvatulehdus ja ummetus voivat näkyä vain käytöksenä. Jos käytöksen somaattista syytä ei nähdä, henkilöä saatetaan hoitaa psykiatrisesti tilanteessa, jossa oikea apu olisi kipulääke, ummetuksen hoito tai hampaan paikkaus.
Yksi esimerkki oppaastani. Henkilö hakkaa päätään iltapäivisin. Ympäristö tulkitsee: hän tekee tätä saadakseen huomiota, se on maneeri. Todennäköisesti oikea tulkinta: iltapäivisin naapurissa alkaa koiran ulkoilutus, ja haukku kantautuu seinän läpi. Henkilö ei voi kertoa, että ääni sattuu. Kokeile kuulosuojaimia ennakoivasti. Jos hakkaaminen loppuu kuulokkeilla, ääni oli todennäköisesti syy.
Toinen esimerkki, jonka moni vanhempi tunnistaa. Joka päivä koulun jälkeen lapsi tulee sisään, heittää kenkiä, rikkoo tavaroita, huutaa. Väärä tulkinta: koulussa hän käyttäytyy, kotona ei, hän on tottelematon. Mahdollinen oikea: hermosto on maskannut koko päivän, ja kotona, turvallisessa ympäristössä, se päästää irti. Kokeile purkupistettä eteiseen, isoja tyynyjä, joihin saa heittää, ja kotiintulon rituaalia: kengät, purku kymmenen minuuttia, oma aika, sitten arki. Älä kysy mitään heti.
Vastuu siirtyy sille, joka katsoo
Tästä seuraa se, mikä on tämän tekstin tärkein ajatus. Kun ihminen ei pysty kertomaan eikä useimmiten itse säätelemään tai välttämään kuormaa, vain ympäristön muut ihmiset voivat nähdä merkit. Vastuu on ympäristöllä. Sinä olet hänen äänensä.
Se tarkoittaa käytännössä muutamaa asiaa. Ensimmäinen askel on aina: pysähdy, havainnoi, älä oleta. Sulje ensin pois somaattinen syy, ennen mitään muuta tulkintaa. Katso kertymää, ei vain hetkeä: mitä päivässä ja viikossa on ollut ennen purkausta. Ja kun henkilö ei pysty säätämään itseään turvallisesti, meidän on säädettävä ympäristöä.
Kaikkea ei tarvitse korjata kerralla, ja yksi oikea muutos voi helpottaa arkea heti. Hiljennä yksi ääni, himmennä yksi valo, suojaa yksi oma paikka ja ota kuulosuojaimet mukaan kauppaan ja juhliin. Voimakas tasainen paine on lähes aina parempi kuin kevyt hipaiseva kosketus. Aistiympäristön tarkoitus on löytää tälle ihmiselle sopiva määrä ja laatu aistitietoa.
Älä kuivaa lattiaa, vaan tyhjennä sankoa. Suurin osa pisaroista on aistiärsykkeitä.
Kun hermosto saa rauhan, ihminen pääsee esiin.
Teksti perustuu oppaaseen Aistien maailma syvässä autismissa, jossa käydään aisti aistilta läpi yli- ja aliherkkyyden merkit, väärät ja oikeat tulkinnat sekä konkreettiset keinot kotiin, kouluun ja asumisyksikköön.
Lainattu Rauha®
Comments